Täällä mä nykyään kaivelen omaa napaa. Tervetuloa kurkkimaan ja kommentoimaan.

LightHooKoo

jeps!

blogini on muuttamassa bloggerin puolelle... en tiedä osaanko. katsotaan.

Nukkumista kukkumisen jälkeen, kahvia, hengailua ja vielä vähän nukkumista. Koirafysioterapiaa uima-altaassa ja illalla kalakeittoa. Haleja ja sylittelyjä.

Heräilin vällyjen alta kohtuullisen lyhyeksi jääneiltä yöunilta. Yö vauvamaailmassa sujahti nopeasti ohi, vaikka rauhallista olikin. Seura taitaa olla aina laadukasta, koska aika ei tule pitkäksi! Maailman parhaimmat unet saa juuri yövuoron jälkeen: käpertyminen peiton alle Peltorit korvilla tietäen unen tulevan samantein, ihanaa! Nyt olo on virkeä, vaikka kaiken järjen mukaan edelleen pitäisi nukkua.

Nautiskelin aamupalasta ja lehdestä sekaisen kodin hiljaisuudessa. Rahka-viinirypäleet-vähän-mehukeittohärdelliä ja monta kuppia kaffetta. Kovasti en kattaukseen jaksa panostaa: karu muovpurkki toimii hyvin aamiaislautasena. Laatuaikaa ihan omassa parhaassa seurassa.

Vähän täytyy myös koiratoipilasta rapsutella. Hauva-poika voi jo vähän liiankin hyvin, ei malta ottaa rauhassa. Kuuden viikon hyppimiskielto tulee olemaan aika haastellista aikaa.

Hetki vielä surffailua, pienet unet ja lapset kotiin mummulasta. Iltapäivällä innokkaana ulkoilemaan tyttöjen kanssa (no en mä niin innokas oo, tytöt on). Vuorotyö sopii mulle (perhe taitaa olla välillä erimieltä) hyvin: mikä tahansa päivä voi olla mun viikonloppu tai arki. Jopa työpäivä( tai siis -yö) voi olla vapaapäivä lasten kanssa.

Lauantai ilman sen suurempia suunnitelmia matelee hiljalleen kohti iltaa. Aamulla jaksoin sentään mennä pitkän tauon jälkeen spinnitunnille. Ihanaa reippailua ja rääkkiä, vaikka kroppa kyllä kertoo ettei pahemmin ole tullut harrastettua hyötyliikuntaa kummempaa. Omien jumppatuntien sumpliminen perheen menoihin ei oikein tahdo onnistua, onneksi on arki-iltavuorot, jolloin aamutunneille ehtii hyvin.

Nää biisit soi tunnilla ja tää mamma tykkää! Molemmat ihania, niin tanssilattialla kuin urheillessa. UUU-U! Ihana Lambert ja ihanampi Enrique. Osaako joku vinkata miten vuodatukseen lisätään youtubevideo? Ei osaa. höh.

 Nuoremman nukuskellessa ulkona, käytin tilaisuuden hyvin ja nukuin itsekin muutaman tunnin päikkärit. Yöllä taas kukutaan äiti-vauvamaailmassa, joten fiksu nukkuu jo ennakkoon. Nyt palauduimme muutaman tunnin ulkoilujen jälkeen sisälle ja tytöt pölöilee jotain yläkerrassa.

Painohallintasysteemeissä on ollut viimeiset kolme päivää aika tasaista: vaaka on näyttänyt samaa lukemaa joka kerta. Johtuu varmaan siitä, että kiloja tippui edellisillä viikoilla sen verran hyvin, nyt on jokin tasausvaihe. Tänään matkaa tähän tilanteeseen on +1,5kg. Jotenkin tää painonpudotus on kuin huumetta. Sitä ei silloin muista, kun niitä kertyy liikaa ja mieli maassa mussuttaa karkkia (muutaman kerran näin on käynyt). Toisaalta ei tarvitse saada kuin muutama pois ja jo tuntee itsensä voittamattomaksi. Mähän pystyn mihin vaan! Itsetunto nousee varmaan potenssissa pudotettuihin kiloihin. Vähänkö tää on oman navantuijottamista? Ja pelottavaa, että mun henkinen mielentilani on omasta koosta kiinni. Ymmärrän ehkä aavistuksen anorektikoita (siis sitä tunnetta mikä voi johtaa tautiin, en sinänsä tiedä sairaudesta mitään).  Tunne on ihan mieletön kieltäytyessä helposti suklaasta/voileivästä/yms nälän samalla vähän kaivertaessa vatsaa. Kamalan omahyväistä, toisaalta. No, laiskuuteni ja mukavuudenhaluni pitävät minut todennäköisesti kaidalla polulla matkallani kohti pienempiä lukemia.

Ylhäällä kuulostaa liian hiljaiselta. Pakko hipsiä katsastamaan tilanne.

Miten voi  olla näin kiire? Koko syyskuu hujahti ohi ja koko ajan jotain kiirettä kaikkiin suuntiin (vähänkö kuulostaa perusbloggaajan tekstiltä?). Mut mun elämä ei oo tällasta yleensä. Harvinaislaatuista herkkua ovat olleet hauskat juhlat työkavereiden kanssa kaksi viikkoa sitten ja nyt viime viikonloppuna ihana päivä Tukholmasssa reissu tyttöporukalla. Syynkuun perusteella vois kuvitella olevansa suurikin kosmopoliitti (onks se oikea sana?), mutta kyllä tälläinen reissaaminen on ihan sattumaa. Ja aika väsyttävää.

Tällä hetkellä takki on aivan tyhjä ja viikonloppu painoi vielä eilenkin. Ei vanha jaksa. Nyt voi ottaa rauhallisesti seuraavat pari kuukautta.

Paino on mennyt tasaisesti alaspäin, mutta en ole paljon syönytkään. Eilen kokeilin aamukaurapuuron päälle Ingmanin uutta vähäkalorista keitto makuna päärynä. Ei ollut ollenkaan hyvä ajatus. Energiaa ei löytynyt kuin alle 10/dl, mutta näin esanssisen makuista tuotetta ei ole kohdalle ennen osunut. Maistui samalta kuin olisi kaatanut perunajauhoilla paksunnettua päärynäsiideriä kaurapuuron päälle.  Makuelämys oli vähän liikaa Tukholman reissun jälkeen.

Eilinen ilta ja yö hurahti töissä vauvamaailmassa ja tänään olen lähdössä hakemaan esimmäistä lastani, karkeakarvaista mäyräkoiraa Vantaalta selkäleikkauksesta. Rassukka loukkasi selkänsä pahasti viime torstaina ja vointi meni huonommaksi viikonlopun aikana. Pikku rassukka on eilen leikattu ja tänään pääsee kotiin. Toivottavasti leikkaus on onnistunut ja paraneminen alkaa hyvin. Todella ristiriitaiset fiilikset. Toivoo parantumista kovasti ja on näköjään valmis maksamaan hoidosta. Toisaalta omatunto kolkuttaa hoitaa lemmikkieläintä koko perheen etelän loman suuruisella summalla ja samalla jossain kehitysmaassa ei pienet lapset saa edes ripuliin kunnollista hoitoa. Koira poika on vasta 6-vuotias ja toipuessaan hyvin vuosia olisi toiset samanmoiset edessä.

Kuvamateriaalia ei ole paljon tullut viime aikoina kerättyä ja osa taitaa olla epäjulkaisukelpoista. Yhdet tappokorkkarit tuli Tukholmasta hankittua, tarttee ottaa esittelyyn piakkoin. Niillä ei kyllä paljon tässä kylässä sipsutella, mutta jospa pikkujouluaikaan sopisivat paremmin tunelmaan.

Ihana kubismikahvila kubismimuseon yhteydessä. En ymmärrä miksei muualla Euroopassa innostuttu tästä tyylisuunnasta (tai kait vähän Ranskassa kuitenkin). Kyllä mä voisin asua kubismi-kivilinnassa keskellä ihania, massiivisa puisia huonekaluja ja tällaisiä valaisimia.

Muutaman päivän kotiutumisesta on ehtinyt jo vierähtää ja matkalaukku lojuu edelleen lattialla osittain purkamatta. Miten sitä onkin niin vaikea saada siivotuksi? Onkohan tämä joku yleismaailmallinen matkan-jälkein-olotila vai vain meidän perheen ongelma? Reissu oli ihana, kaupunki uskomattoman kaunis ja kaikki tuntui olevan kävelymatkan päässä! Yllätyin iloisesti kaupungin shoppailuvaihtoehtojen monipuolisuudesta, vaikka tarkoitushan ei ollut lähteä shoppailumatkalle. Euroopan taantumasta ei näyttänyt olevan paljoa jälkeä ainakaan keskustan alueella tyhjien liikehuoneistojen muodossa vaan erilaisia pikkuputiikkeja ja kansainvälisäkin isoja ketjuja tuntui löytyvän runsasti. Hintataso vaatteiden ja kenkien osaslta pyöri samoissa kuin kotimaassakin, mutta nahkakengät tuntuivat aavistuksen edullisemmilta kuin täällä. Tai ainkin niin uskottelin itselleni.

Ruoka oli hmmm... paikallinen ruokakulttuuri toi mieleen oman vaihto-oppilasvuoteni Keski-Euroopassa, joten järin innostunut en kyljyksistä, keitetyistä kasviksista kera nöödelien ollut. Matkakumppaniani gastronomiset elämykset kyllä innostivat. Onneksi kaupunki oli tulvillaan kaikkia maailmanruokakulttuurivaihtoehtoja, joten en päässyt nälkää näkemään. Ja jos tarvitsee mainitajotain mitä keski-euroopplaiset osaavat paremmin kuin muut, niin se olis sämpylät. Erilaisin siemenin ja jyvin koristellut ja maustetut aamiaissämpylät rapeine kuorineen kera aidon voin maistuu ylivoimaisesti ihanimmalta kera aamukahvin. Taikinassa taittaa piillä melkoinen määrä suolaa, mutta ah niin hyvää.

Olut. Miten ne osaa tehdä sen niin paljon paremmin? Lapin Kultaa ei voinut ennekään juoda, mutta maistettuaan pehmeitä satojavuosia sitten kehiteltyjä laagreita tuntuu kansalliskaljamme... vaisulta. Valikoima on käsittämätön. Hinta ravintolassa vielä käsittämättömämpi: eksyimme paikalliseen pikku pubiin, kaksi isoa tuoppia yhteensä 50 koronaa (1e= noin 22 koronaa). Vesi maksoi ravintolassa enemmän. 

30 erilaista olutta hanasta. Ei sovi maistaa kaikkia samalla reissulla.

Kaupunki ei ole juurikaan pommitettu (antautuivat kiltisti saksalaisille?) ja sen kyllä huomaa kävellessä! En tiedä toista kaupunkia, jossa alkuperäiset rakennukset ovat näin hyvin säilyneet (toki kunnostettuina). Sosialismilähiöitä emme käyneet kirtelemässä, mutta lentokoneen laskeutuessa muutamaa kymmenientuhansien ihmisten asuttamaa betonikylää ehti nähdä. Niihin seikkailemaan seuraavalla kertaa?

Tsekit ovat joutuneet kärsimään kyllä jos jonkilaisista valloittajista läpi vuosisatojen. Uskonpuhdistusten, sotien ja eri hallitsijoitten vaihtuessa monta myllerrystä on kansa käynyt läpi. Yllä vaikuttava kommunismin uhrien muistomerkki, joka (omasta mielstäni) kuvaa hienosti minuuden hajoamista totaritalismin alla. Alla vanha ortodoksinen kirkko, johon toisen maailmansodan aikana muutamia tsekkivastarintataistelijoita piiloutui natseilta (ensin tapettuaan tärkeän natsijohtajan). Aiheesta on tehty elokuvakin, mutta nimeä en nyt saa mieleeni. Vaikuttava museo aiheesta ja sankareille omistettu näyttely kryptassa. Kuvan luukusta heitä yritettiin muun muassa savustaa ulos kyynelkaasuin ja täyttämällä kirkkoa vedellä. Historijasta kiinnostuneelle kaupunki on unelmien matkakohde!

Rakastuneiden lukkoja taitaa löytyä monista kaupungeista. John Lennonin seinä. Meiltä puuttui tussi laulunsanojen kirjoittamiseen... miksi Lennonia Prahassa niin muistellaan? Taisi olla sattumaa vain, että joku fani aloitti laulunsanojen rustailun seinälle heti Johnin kuoleman jälkeen.

Vähän modernimpaakin arkkitehtuuria, sopii hyvin vanhojen rakennusten viereen.

Pakollinen nähtävyys: astronominen kello. Pettymys näinä elokuvatehoste aikoina. Paljon turisteja ja aikaa kellosta en osannut katsoa. Kurja kohtalo kellonrakentajalla, sokaistiin ettei voisi rakentaa toista yhtä hienoa. No, tappoi itsensä heittäytymällä kellon rattaisiin ja meni vuosia ennen kuin kello saatiin korjatuksi tämän jälkeen. Mahtoi olla ällö homma, mutta niin kai melkein kaikki keskiajalla.

Väsynyt matkalainen menossa elämänsä ensimmäistä kertaa oopperaan, Don Giovannia katsomaan. Ihana kubismiteatteri ja ihana marionettinäytös. En vaan ymmärtänyt mitään. Nukkejen käsittely hämmästyttävää ja Don Giovannin häätö helvettiin jopa pelottava!

Uskaltauduin vasta tänään vaa´alle reissun jälkeen, mutta onneksi suurimmat turvotukset ja matkakilot olivat jo ehtineet parina päivänä sulaa alta pois! Vaaka ei näyttänyt kuin 300g enemmän kuin lähtöaamuna, joten tilanteeseen voipi olla tyytäväinen. Ryhmään pääsen vasta ensi tiistaina joten ehkäpä saadaan ihan mukava lukema siihen mennessä.