Ihan alkuun täytyy ihmetellä miten nopeasti tämä blogiseni on löytänyt lukijoita! Ihanaa, vaikka omia ajatuksia selvitelläkseni tätä raapustelenkin. On hauska lukea kommenttejanne ja kannustuksia. Kommentteja toivotaan siis edelleen, nyt niiden pitäisikin näkyä samantien...

Tämän hetken kuumin nimi painonhallinta maailmassa taitaa olla Patrik Borg, jonka oppeihin voi tutustua niin kirjoissa, aikakauslehdissä kuin hänen suosituilla luennoillaan. Itse olen keskittynyt lehtien lukemiseen, mutta suunnitelmissa on ottaa myös kirjat haltuun. Viimeisimmissä KG-  1/2010 ja Kauneus&Terveys 1/2010 -lehdissä Borg antaa  vinkit pysyvän elämänmuutoksen tekemiseen.

Pääteesit taitavat olla: ota rennosti, et tarvitse tietoa kaloreista yms, syö 1/2kg kasviksia/marjoja päivässä, ateriarytmi ja syö itsesi kylläiseksi. Oukei... kuulostaa järkevältä ja uskon, että kaikilla ikuisesti normaalipainossa heiluneilla ei noiden toteuttamisessa vaikeuksia. JA JUURI SIKSI HEILLÄ EI OLE PAINO-ONGELMAA, god damit. Itse lukeudun siihen sakkiin, joka tarvitsee jonkunlaisen ohjenuoran mitä päivissäni seuraan. Oppiakseni kuuntelemaan sisäistä kylläisyydentunnettani, syön pisteitteni mukaan ja toivottavasti oivallan "Ahaa, nyt olen kylläinen ja tämä riittää". Pidän noita teesejä ihanteina, joita osaan joskus tulevaisuudessa rennosti noudattaa.

Samaa mieltä herra Ravitsemustieteilijän kanssa olen, ettei mitään saa itseltään kokonaan kieltää, koska elämässä on ihan liikaa asioita mutenkin, joita ei saa tehdä. Kieltoja on mahdoton pitää ja niiden rikkominen aiheuttaa turhaa syyllisyyttä. Ja siitä seuraa omalla kohdalla lohtusyömistä....

Minua jäi vaivaamaan aikaisempi postaukseni, jossa taisin vähän liikaa hehkuttaa Painonvartijoita... Itselleni se on hyvä menetelmä ja todella tarvitsen sitä ryhmän viikkotapaamista, mutta on varmasti toisenlaisia, yhtä tehokkaita, tapoja saavuttaa tavoitepainonsa. Toinen tykkää karppauksesta, toinen Xtravaganzasta ja kolmas jostain muusta. Itse en voisi kyseisiä ohjelmia noudattaa. Pelkkä ajatus aterian korvaavista pussikeitoista, saa kylmät väreet menemään pitkin selkää. Lisäksi en jaksa tapella ruokapyödässä "Miksi minun täytyy syödä perunaa, mutta ÄITI ei syö". En ole paino-ongelmainen syötyäni liikaa perunoita, I guess.

Jotain kritiikki Painonvartijoihin löytyy siitä, miten pohtii omaa syömistään pisteinä... en syö ruokaa, vaan syön pisteitä. Siitä varmaan saa opettella eroon myöhemmin. Pidän ruokapäiväkirjaa kirjaten kaiken ylös. Helposti ohjelmassa huijaa ja jättää syömättä esim. tärkeitä kalsiumpitoisia ruokia tai pihistelee hyvälaatuisissa rasvoissa säästäkseen pojoja johonkin muuhun. Ja sitten ihmettelee miksi hiukset tippuu päästä ja kynnet lohkeilevat. Paino voi myös pudota liian nopeasti, jolloin kroppa laittaa jarrut päälle. Vitsit, hyvää tasapainoa on niin vaikea löytää.

Tulevaisuuden evoluutiovalioyksilöt ovat varmaan niitä, jotka osaavat kieltäytyä sopivasti kaikeista, mitä on nykypäivänä on ylitsevuotavasti. Tutkimusten mukaan sopivan niukasti ravittuna elää pidempään, ajattelee kirkkaammin ja selviytyy haasteista paremmin. Lapset kasvavat huomaavaisemmiksi joutumalla tyytymään kohtuulliseen määrään leluja ja sopivan virikkeetön arki lisää mielikuvitusta. Tekemällä töitä sopivasti säilyy kiinnostus työntekoon. Kieltäytymällä houkuttelevista pikavipeistä ja kulusluotoista talous pysyy kunnossa.  Sopiva henkinen ja fyysinen rasitus on myös hyväksi. Mutta mistä tietää mikä on oikea annostus?