Jotenkin sitä miettii tätä painonhallintaa ja samalla koko elämänhallintaa vähän väliä. Tää on nyt taas niin mielessä ja varsinkin lapsosen päiväunien aikaan... Miksi sitä oikeastaan haluaa olla pienempi? Miksei voi hyväksyä itseään tämän kokoisena kuin jo nyt olen, varsinkin kun paino tuntuu tähän kohtaan usein jämähtävän? Olisi aikuista hyväksyä itsensä. Ymmärrän hyvin ihmisten erimallisuuden ja etten ikinä, en edes siinä tavoitepainossa, tule olemaan hoikka ja siro. Ihailen MoreToLoven tyttöjä, sillä heille oma koko ei ole mikään ongelma ja vaikuttavat vilpittomästi onnelliselta ja mielettömän hyvän näköisiltä sellaisena kuin ovat.

Minua on aiemmin piinannut yksi laihduttajan ikuisuus ajatus: sitten kun olen niin ja niin painava olen onnellisempi, iloisempi tai jotain muuta enemmän. Ihan kuin elämä oli täysin erilaista ja onnellisempaa pienempänä. Vähämmän olisi enemmän. Mutta ei se taida niin mennä, koska aikaisemmin tuo ajattelumalli ei ole kohdallani tuonut toivottua tulosta. Ei ne kaikki muut osat, joista minun elämäni muodostuu, muutu laihduttaessa mihinkään. Tosin tiedän, että voin paremmin kun olen saanut pudotettua kiloja pois. Olen itsevarmenpi. Olen hauskempi ja iloisempi äiti ja varmasti myös mukavampi vaimo. Painonputoaminen menee päähän ja kohisten. Tällä kertaa olen siihen osannut suhtautua ja lapsetkin ovat pitäneet äitinsä ajatukset välillä jossain muuallakin, mutta silloin 2002 keväällä, ensimmäisen ison muutoksen aikaan... Sitä kääntyi tuijottamaan vain omaa napaa. On niin huumaatunut omasta onnistumisestaan, ettei aina jaksa kuunnella, mitä ympärillä on meneillään. Tai sitten se johtui parikymppisyydestä...  No, onnekseni rakastuin, eikä täydellinen itsekeskeisyys jäänyt kovin pitkäaikaiseksi.

Tosiasiassa painonpudottaminen perheellisenä ei varmasti ole kovin paljon hankalampaa kuin sinkkuna. Vaikeus tulee esiin ehkä jumppa-aikataulujen ym. yhteen sovittamisessa. Minun menoni vaikuttavat myös kaikkien muiden menoihin ja suunnitelmiin. Mutta äiditkin saavat olla terveellätavalla itsekkäitä. Ainakin vielä on löytynyt tila jokaisen perheenjäsenen menoille. Pelottava haaste on tämän samaisen palapelin kokoaminen töitteni alkaessa huhtikuussa. Mutta siihen on onneksi vielä vähän aikaa!

Lopuksi kuva eilisestä päivällisestä... Tonnikalasalaattia, NAM!

Salaattia, kurkkua, tomaattia, 1 herkkusieni, 50g Arla 1,5% raejuustoa, 5kpl oliiveja, 150g veteensäilöttyjä tonnikala paloja & mustapippuria

=4,5p