Aamuni alkoi tänään taas niin aikaisin, että.. klo 4.08 pienempi kaipasi tuttia suuhunsa jatkaakseen pieniä söpöjä uniaan. No, äippä ei saanut enää oikein unta ja nousi ylös klo 5.00 pitaan. Mulle ei tuu varmaan mitään vaikeuksia palata työelämään ainakaan aamuherätysten suhteen.

Ei voi olla kuin tyytyväinen tähän viikkoon. Joka aamu on vaaka näyttänyt miinusta! Hyvä minä ja kiitos bloggailun. Mutta. Edessä on viikonloppu, viikonloppu, viikonloppu taas. Mun suurin kompastuskivi. Sorrun liian helposti herkuttelun tielle perjantaista sunnuntaihin ja se ei lupaa hyvää. Jos herkuttelee viikon 7:stä päivästä 3 ei voi odottaa kuin korkeintaan +-0 tilannetta.

Olen tehnyt seuraanlaisen havainnon: yhden illan voi herkutella, rankastikin, ilman että näkyy seuraavana aamuna vaa´assa suuntaan tai toiseen. Mutta jos jatkan toisen illan samalla kaavalla, pomppaa vaakaan väh 1,0kg lisää! Testasin hypoteesia erityisesti jouluna. Kroppa varmaan pyrkii pitään painoa tasapainossa, mutta helposti lihoavilla ei vaan järjestelmä pysty venymään kuin yhden illan.

Nyt on tilaisuus opiskeluaikaisen ihanuus sanan käytölle: reflektointiin. Silloin piti kokoajan reflektoida itseään , ohjaajia, toisia opiskelijoita... kaikkea muuta kuin itse opettajia. Mutta takaisin asiaan. Koitan reflektoida itseäni: miksi käyttäytyä ei toivotulla tavalla, varsinkin kun tiedän minua koskevan edellä mainitu  faktan herkuttelusta?