Onnistuakseni painonpudotusprojektissani, tarvitsen jotain tai jonkinlaisia palkintoja tai motivaattoreita miksi jatkaa ja miten päästä yli vaikeista hetkistä. "Parempi ennuste terveyteni suhteen loppuelämäksi" on turhan höttöinen kiintopiste. "Esimerkkinä lapsilleni" on ihan jees ja ylevä ajatus, mutta ei auta yhtään kun karkkihimo iskee. Aikaisempi tapa palkita/lohduttaa/piristää itseään herkuilla ja hyvällä ruualla (tai minun tapauksessani sokerilla jossain sen niin lukuisista muodoista) on ollut pakko laittaa sivuun. Se ei vaan sovi mulle, koska en osaa lopettaa 100g:an irtokarkkeja vaan vedän kerralla 350g tai 500g. Sitten on paha olla, kaikin mahdollisin tavoin.

Yksi tavoite ja kannustus ovat rakkaan ystäväni häät ensi kesänä. Minulla on kunnia toimia toisena kaasona ja haluan suoriutua tehtävästä hyvin. Kauniilta näyttäminen ei varsinaisesti kuulu kaason tehtäviin, mutta ei kaunis & tyylikäs morsian sitä varmaan pahakseenkaan laita… Haluan pukeutua ihanaan mekkoon ja kruunata kokonaisuuden vielä UPEAMMILLA kengillä. Olen jo päättänyt, että kengät on SE juttu. Kengät saa hankkia kun tavoitepaino on saavutettu. Hankitaan juhlamekko sitten kenkiin sopivaksi. Tässä muuta ihanuus:
 
 
 
 
Kahdet ensimmäiset Irregular Choiselta ja kolmet viimeiset Iron Fistiltä. Ensimmäisiin kahteen tarvittaisiin mekko asenteella ja viimeisiin hempeä tyttöunelma. Haluu kaikki, mut Visa vinkuis sit liikaa. Help!
 
 
Toinen haave on adoptoida yhdet ihanat Minna Parikan kengistä. Pitäisin niistä hyvää huolta ja paijaisin tasaisin väliajoin. En veisi huonolla ilmalla ulos, en varmasti.  Alla Parikan tän kevään mallistosta Morticia-nimiset ihanuudet pinkkinä. Huoh.
 
 

 Ja näitä tuun kattelemaan aina, kun meinaan sortua.