Ihana kubismikahvila kubismimuseon yhteydessä. En ymmärrä miksei muualla Euroopassa innostuttu tästä tyylisuunnasta (tai kait vähän Ranskassa kuitenkin). Kyllä mä voisin asua kubismi-kivilinnassa keskellä ihania, massiivisa puisia huonekaluja ja tällaisiä valaisimia.

Muutaman päivän kotiutumisesta on ehtinyt jo vierähtää ja matkalaukku lojuu edelleen lattialla osittain purkamatta. Miten sitä onkin niin vaikea saada siivotuksi? Onkohan tämä joku yleismaailmallinen matkan-jälkein-olotila vai vain meidän perheen ongelma? Reissu oli ihana, kaupunki uskomattoman kaunis ja kaikki tuntui olevan kävelymatkan päässä! Yllätyin iloisesti kaupungin shoppailuvaihtoehtojen monipuolisuudesta, vaikka tarkoitushan ei ollut lähteä shoppailumatkalle. Euroopan taantumasta ei näyttänyt olevan paljoa jälkeä ainakaan keskustan alueella tyhjien liikehuoneistojen muodossa vaan erilaisia pikkuputiikkeja ja kansainvälisäkin isoja ketjuja tuntui löytyvän runsasti. Hintataso vaatteiden ja kenkien osaslta pyöri samoissa kuin kotimaassakin, mutta nahkakengät tuntuivat aavistuksen edullisemmilta kuin täällä. Tai ainkin niin uskottelin itselleni.

Ruoka oli hmmm... paikallinen ruokakulttuuri toi mieleen oman vaihto-oppilasvuoteni Keski-Euroopassa, joten järin innostunut en kyljyksistä, keitetyistä kasviksista kera nöödelien ollut. Matkakumppaniani gastronomiset elämykset kyllä innostivat. Onneksi kaupunki oli tulvillaan kaikkia maailmanruokakulttuurivaihtoehtoja, joten en päässyt nälkää näkemään. Ja jos tarvitsee mainitajotain mitä keski-euroopplaiset osaavat paremmin kuin muut, niin se olis sämpylät. Erilaisin siemenin ja jyvin koristellut ja maustetut aamiaissämpylät rapeine kuorineen kera aidon voin maistuu ylivoimaisesti ihanimmalta kera aamukahvin. Taikinassa taittaa piillä melkoinen määrä suolaa, mutta ah niin hyvää.

Olut. Miten ne osaa tehdä sen niin paljon paremmin? Lapin Kultaa ei voinut ennekään juoda, mutta maistettuaan pehmeitä satojavuosia sitten kehiteltyjä laagreita tuntuu kansalliskaljamme... vaisulta. Valikoima on käsittämätön. Hinta ravintolassa vielä käsittämättömämpi: eksyimme paikalliseen pikku pubiin, kaksi isoa tuoppia yhteensä 50 koronaa (1e= noin 22 koronaa). Vesi maksoi ravintolassa enemmän. 

 

30 erilaista olutta hanasta. Ei sovi maistaa kaikkia samalla reissulla.

Kaupunki ei ole juurikaan pommitettu (antautuivat kiltisti saksalaisille?) ja sen kyllä huomaa kävellessä! En tiedä toista kaupunkia, jossa alkuperäiset rakennukset ovat näin hyvin säilyneet (toki kunnostettuina). Sosialismilähiöitä emme käyneet kirtelemässä, mutta lentokoneen laskeutuessa muutamaa kymmenientuhansien ihmisten asuttamaa betonikylää ehti nähdä. Niihin seikkailemaan seuraavalla kertaa?

Tsekit ovat joutuneet kärsimään kyllä jos jonkilaisista valloittajista läpi vuosisatojen. Uskonpuhdistusten, sotien ja eri hallitsijoitten vaihtuessa monta myllerrystä on kansa käynyt läpi. Yllä vaikuttava kommunismin uhrien muistomerkki, joka (omasta mielstäni) kuvaa hienosti minuuden hajoamista totaritalismin alla. Alla vanha ortodoksinen kirkko, johon toisen maailmansodan aikana muutamia tsekkivastarintataistelijoita piiloutui natseilta (ensin tapettuaan tärkeän natsijohtajan). Aiheesta on tehty elokuvakin, mutta nimeä en nyt saa mieleeni. Vaikuttava museo aiheesta ja sankareille omistettu näyttely kryptassa. Kuvan luukusta heitä yritettiin muun muassa savustaa ulos kyynelkaasuin ja täyttämällä kirkkoa vedellä. Historijasta kiinnostuneelle kaupunki on unelmien matkakohde!

Rakastuneiden lukkoja taitaa löytyä monista kaupungeista. John Lennonin seinä. Meiltä puuttui tussi laulunsanojen kirjoittamiseen... miksi Lennonia Prahassa niin muistellaan? Taisi olla sattumaa vain, että joku fani aloitti laulunsanojen rustailun seinälle heti Johnin kuoleman jälkeen.

Vähän modernimpaakin arkkitehtuuria, sopii hyvin vanhojen rakennusten viereen.

Pakollinen nähtävyys: astronominen kello. Pettymys näinä elokuvatehoste aikoina. Paljon turisteja ja aikaa kellosta en osannut katsoa. Kurja kohtalo kellonrakentajalla, sokaistiin ettei voisi rakentaa toista yhtä hienoa. No, tappoi itsensä heittäytymällä kellon rattaisiin ja meni vuosia ennen kuin kello saatiin korjatuksi tämän jälkeen. Mahtoi olla ällö homma, mutta niin kai melkein kaikki keskiajalla.

Väsynyt matkalainen menossa elämänsä ensimmäistä kertaa oopperaan, Don Giovannia katsomaan. Ihana kubismiteatteri ja ihana marionettinäytös. En vaan ymmärtänyt mitään. Nukkejen käsittely hämmästyttävää ja Don Giovannin häätö helvettiin jopa pelottava!

Uskaltauduin vasta tänään vaa´alle reissun jälkeen, mutta onneksi suurimmat turvotukset ja matkakilot olivat jo ehtineet parina päivänä sulaa alta pois! Vaaka ei näyttänyt kuin 300g enemmän kuin lähtöaamuna, joten tilanteeseen voipi olla tyytäväinen. Ryhmään pääsen vasta ensi tiistaina joten ehkäpä saadaan ihan mukava lukema siihen mennessä.