Ensimmäiseksi: Onnea me kaikki ihanat naiset! GirlPower rocks ja munavaahtoo! Jes, kaikki Virgo-musikaalin nähneet tajuu, vai mitä?

Tänään on kulunut kuukausi blogitaipaleen alkamisesta ja on aika tarkastella kulunutta ajanjaksoa. Olen entistä enemmän koukussa bloggailuun ja muitten blogien lukemiseen. Hauskoja ja taitavasti koottuja blogeja & persoonallisia ihmisiä on vaikka kuinka paljon! Ja mä olen keskittynyt lähinnä suomenkielisten tarkasteluun. Vitsit, tää on niin hauskaa ja on vaikka kuinka paljon opittavaa. Koukussa oon.

Mutta tämä toinen iso projektini eli painonpudotuksen loppurutistus kesäksi... No, pakko tunnustaa ettei nyt viimeiset 2 viikkoa ole sujuneet oikein suunnitellusti. Paino suhteen tilanne kutakuinkin sama kuin kuukausi sitten. Välillä pääsinkin jo hyvin eteen päin, mutta jonkinlainen väsähdys/kypsyminen iski talvilomaviikolla. Kökköä. Siispä olen ottanut uusimman Painonvartijat lehden kauniiseen käteen ja paneutunut  "Selätä repsahdukset" artikkeliin.

Vaikka olen ajautunut täydellisen epälaihduttavaan elämäntyyliin viimeisen viikon aikana, on takaraivossani kokoajan kolkuttanut "en kyllä heitä hanskoja tiskiin". Olin ihan kypsä pointseiluun ja laiminlöin täysin ryhmässä käynnin kahtena viikkona peräkkäin. Ei hyvä. Tein niin vaikka tiesin, ettei siitä hyvää seuraa. Mä TARVIIN sen ryhmäilyn. Tuo lehti artikkeli on juuri se mitä nyt kaipaan ja kaikki alla oleva pätee:

• "Repsahdus on osa painonpudotusta."
• "Ihminen toimii repsahtaessaan vastoin omia tavoitteitaan ja pyrkimyksiään. Siitä seuraa syyllisyyden ja pettymyksen tunteita, jotka voivat kulminoitua fyysiseen pahaan oloon."
• "Väsyneenä ja nälkäisenä, stressaantuneena, vaikeat ja voimakkaat tunnetilat johtavat laihduttajan herkkujen ääreen."

Koska en suostu, hitto soikoon, luovuttamaan vaan jatkan eteenpäin ja opin tästäkin. Repsahduksia voi tulevaisuudessa koittaa välttää kuten artikkeli kannustaa. Pyrin siis hidastamaan omaa toimintaani ja tekemään syömisestäni tiedostettua. Keskityn syömiseen ja vain syömiseen. En lue lehteä, katso tv:tä tms samalla. Kuulostelen, mitä tunteita se minussa herättää.  "Kaikelle kehitykselle, oppimiselle ja muuntumiselle on ominaista, ettei se etene suoraviivaisesti eteenpäin." Koitan sisäistää, että painonhallintaongelmassani (kyllä, ongelma mulla on) on kyse myös fyysisestä riippuvuudesta (sokeriin!!), josta irrottautuminen on luonteeltaan sahaavaa. Tuntuu oikeasti todella vaikealta korvata syömisen ja herkkujen tuoma, tosin hetkellinen, mielihyvä toisella vaihtoehdolla. Karkki vastaan appelsiini tai porkkana.

Artikkelissa todetaan osuvasti myös "Laihduttajalla on myös taipumus suurennella epäonnistumisen merkitystä" Aivan totta! Yksi pieleen mennyt ilta sohvannurkassa muka mitätöisi kuukausien määrätietoisen työn omanhyvinvoinnin eteen! Miten nää mun aivot oikein toimii tai siis ei toimi?

Huomenna MENEN ryhmään klo 13 vaikkakin JOKERI-kortin turvin. Ei maailma tähän nyt kaatunut. Postihan toi mulle NaistenPäivälahjankin! Jaksoin lähteä aamulla jumppaan ja söin lounaaksi tervellisen jugurtti-hedelmä sörsselin. Jes. Mä onnistun vielä ja tästä EI tuu yks epäonnistunut pyristely lisää mun PV-historiaan. Tää 7. kerta on viimeinen, edelleen.

Ps. Tilasin sen Trendi-lehden kuitenkin just äsken. Oli niin hassu puhelinmyyjäpoika, että oli pakko tilata. Sain vielä Ekeröline-lahjakortinkin 2 hengelle Tallinnaan. Onkohan se sellainen et ite pitää maksaa kuitenkin jotain? Tietty on.