Kuinka tyhmä ja saamaton voi ihmispölö olla? Kovasti on mennyt tällä rouvalla pieleen viime aikaiset painonpudotus ja varsinkin -hallinta asiat. Painonkehitystä voisi kuvailla sanoilla hallitsematon ja kovasti paheksuttava. Viime kirjoituksesta on vierähtänyt yli 5 kuukautta (iik) ja tämä kyllä näkyy vaa´alla, vaatteissa ja ikävä kyllä kurjasti myös peilissä. Yhyy ja nyyhkis.

Palasin työelämään 1. huhtikuuta ja siitä lähtien elämän kuviot ovat menneet kovasti uusiksi. Jos viime talvena tuntui, että aikaa kaikkeen on ihan liika, niin nyt päällimmäinen tunne on, ettei mitään ehdi tai saa aikaiseksi. Nautin työstäni ihan älyttömästi ja ihaiset työkaverini kruunaavat kyllä monen työpäivän, mutta aikaa itsestä huolehtimiselle (muka) jää liian vähän. Lapset ovat välillä nokkasolmussa äipän elannon hankkimisesta ja yleistä harmoniaa koti-ilmapiirissä kiristää silloin tällöin myös keskeneräinen autotalli & piha. Olo fyysisesti ja henkisesti aika tööt. Olen kiukkuisempi, tyytymättömämpi ja kireähermoisempi kuin ennen.

Tuntuu kuin olisin unohtanut kaiken mitä viime talvena oppin. Olen palannut takaisin kaikkiin paheisiin, joista kovasti opettelin pääsemään eroon: iltaherkuttelu, turha voileipien syöminen, irtokarkit yms. Tajuan toki etten voi näin jatkaa ikuisesti. Ei jatkuva väsymys töistä, lapsista ja arjesta voi olla aina tekosyynä. Heikko on ihmismieli.

No, nyt ruoskittuani itseäni henkisesti, voin alkaa miettimään toimintasuunnitelmaa. Miten tästä kurjimuksesta päästään eteen päin? Painonvartijat toimi viimeksi loistavasti (vai toimiko kun en kuitenkaan oppinut syömään oikein?), mutta NE RYÖKÄLEET MENIVÄT KONKURSSIIN. Ei siis ryhmäkokoontumisia. Materiaalit ovat tallessa ja ne kaivetaan esiin ja aloitetaanpäiväkirjan pito. Se auttaa kummasti, kun kirjoittaa kaiken ylös. Vähähiilihydraattinen ruokavalio kiinnostaisi myös, mutta karppaukseen en taida lopulta olla kuitenkaan vamis. Leivät jätän pois, koska ne ovat ihan turhia. Blogi toimikoon nyt ryhmänäni. Töissä meillä alkoi myös painopudotusporukka elokuussa, johon kuulun. Aloitan kyllä vasta nyt.

Tähän pitäisi kai liittää kuva lähtötilanteesta nro 2, mutta jotenkin en pysty. Ja nuorempi sai itkupotkuraivarikohtauksen, joten tehdään se myöhemmin. Jee, jo helpottaa ja tuntuu kevyemmältä, kun kirjoitti tämän.